Sieltä näkee ohi kaupungin

Pakkaaminen ei todellakaan ole vahvinta alaani. Toki viiden lähes viiden kuukauden pakkaaminen yhteen matkalaukkuun on tuskin helppoa kenellekään, mutta veikkaan että moni onnistuu siinä huomattavasti sujuvamminkin kuin minä. Koska loppuviikosta on sen verran muutakin tekemistä kuin blogin kirjoittaminen ajattelin kirjoittaa vielä yhden viimeisten päivien tapahtumia tiivistävän tekstin, luvassa melko paljon kuvia, sillä aikaa ja inspiraatiota kirjoittamiseen ei hirveästi ole.

Sunnuntaina lähdin käymään Tibidabolla. Olin bongannut sen työpaikan ikkunasta jo ensimmäisellä viikolla ja ajattelin että siellä on päästävä käymään. Jossain vaiheessa jo luovuin ajatuksesta käydä siellä, mutta varsinkin vuoren päällä olevan Sagrat Corin kirkon päältä näkymät kaupunkiin ovat melko uskomattomat, että paikka oli ehdottomasti käymisen arvoinen. Vuorella on kirkon lisäksi yksi Euroopan ja ilmeisesti myös maailman vanhimmista edelleen toiminnassa olevista huvipuistoista.

Maisemaa Tibidabon huvipuistosta ja kirkosta

maisemia kirkon toiseksi ylimmältä tasolta

 Maanantaina lähdin oikeasti huvipuistoon kun matkustin junalla PortAventuraan, lomakohteena tunnetun Saloun kaupungin kupeessa olevaan huvipuistoon. Olin perheeni kanssa Saloussa lomalla kesällä 2004. Tuo pariviikkoinen oli ensimmäinen kunnon ulkomaanmatkani ja tietenkin silloin Salou, PortAventura ja kaikki paikat jossa kävimme tuntuivat melko lailla hienoimmilta ja ihmeellisimmiltä paikoilta ikinä. Muistan äitini sanoneen minulle jossain vaiheessa tuohon reissuun liittyen, että ainahan sinne voi matkustaa uudestaan. 10-vuotiaalle ensimmäisellä ulkomaanlomalla olevalle lapselle tuo lause tuntui suurin piirtein yhtä lohdulliselta kun olisi sanonut että kyllä lehmätkin voivat oppia lentämään, mutta tosiaan voihan sinne matkustaa uudestaan. Huvipuistopäivän jälkeen kävelin vielä Saloun keskustaan. Se on toukokuun lopussa on varsin hiljainen paikka, mutta kyllä sieltä samoja tuttuja paikkoja pystyi tunnistamaan. Tuo maanantai oli kyllä kokonaisuudessaan aikamoinen nostalgiamatka 12 vuoden takaiseen ensikosketukseen Espanjasta ja Kataloniasta.

viime kerralla suosikkilaitteeksi noussut Dragon Khan ja ympärille rakennettu uudempi Shambala

Saloun rantakatu... hiekka on muuten Saloun rannoilla paljon hienompaa kuin Barcelonassa

Tänään saimme vihdoin Miinan kanssa käytyä Sagrada Familiassa. Olimme puhuneet sisällä käymisestä melkein heti alusta alkaen ja jossain vaiheessa vitsailimmekin, että luultavasti olemme siellä sitten viimeisenä päivänä ja näinhän siinä nyt kävi. Kirkko on sisältäkin sen verran ihmeellisen näköinen, että ymmärtää kyllä hyvin että rakentaminen ei ole ihan parissa vuodessa onnistunut.

siinä nyt sitten sisäkuvaa tästä ikuisuusrakennelmasta

Siinä kaikki tästä keväästä. Saatan ehkä kirjoittaa vielä jotain kotiinpaluusta, tai sitten en. Huomenna aikaisin aamulla siis paluu takaisin Suomeen ja perjantaina valmistujaiset. Yhtä aikaa ainakin hämmentynyt, kiitollinen, tyytyväinen ja haikea olo.

Porque sé que sueñas

On jonkin verran asioita, jotka ovat hämmentäneet tällä ollessa, suurin osa on varsin pieniä ja mitättömiä asioita. Joitain olen jo ehtinyt täälläkin aiemmin ohimennen mainita. Yksi mitä en ole vielä tullut maininneeksi, on se, että vuokranantajillani on edelleen lankapuhelin. Hypähdin varmaan metrin ilmaan kun se ensimmäisen kerran soi tuossa aivan huoneeni oven vieressä. Olin kyllä nähnyt sen siinä aieminkin, mutta en tullut ajatelleeksi, että se on oikeasti vielä käytössä. Juu ei siinä mitään, olen itsekin kasvanut aikana kun lankapuhelimia oli joka kodissa ja puhelinnumerot opeteltiin ulkoa, mutta nyt minulla ei ole aavistustakaan milloin olisin Suomessa nähnyt jonkun kodissa lankapuhelimen.

Tästä päästäänkin melkein kätevällä aasinsillalla siihen missä ja miten siis olen asunut tämän alkuvuoden. Asun alivuokralaisena paikallisen nuoren pariskunnan luona. Pääsen asunnolta noin 15 minuutissa töihin, joten säästän päivittäin huimasti aikaa ja kuukaudessa reilusti rahaa siinä, kun ei ole pakko käyttää julkista liikennettä kovinkaan moneen paikkaan. Etsin asuinpaikkani netissä joitain viikkoja ennen lähtöä. Muutamia kymmeniä nettisivuja ja varmasti satoja asuntoja selailtuani päädyin vaihtoehtoon jonka olin löytänyt Uniplaces nettisivustolta. Lyhyesti: sivustolta voi etsiä itselleen sopivaa huonetta tai asuntoa erilaisten kriteereiden avulla. Kun sopiva asunto on löytynyt, sitä haetaan maksamalla ensimmäisen kuukauden vuokra ja palvelumaksu Uniplacesille. Asunnon vuokraajalla on pari päivää aikaa hyväksyä hakemus. Omalla kohdallani hakemus hyväksyttiin jo muutamassa tunnissa. Sain Uniplacesilta vuokranantajan yhteystiedot ja pääsin sopimaan muutostani. Varsin toimiva systeemi varsinkin jos ei ole aikaa tai halua alkaa etsiä asuntoa vasta paikanpäällä uudessa kaupungissa. Itselläni kävi mahtava tuuri myös vuokranantajieni suhteen. He ovat olleet todella mukavia ja auttavaisia, mutta myös omaa rauhaa minulla on ollut varsin kiitettävästi.

Tänään oli viimeinen työssäoppimispäivä. Toistaiseksi on vielä vaikea oikeasti käsittää, että tässä se nyt sitten oikeasti oli. Lähes 5 kuukautta, siinä ajassa ehtii oppia paljon ja tottua tiettyihin rutiineihin. Takana lukematon määrä lähetettyjä sähköposteja, toinen toistaan erikoisempiin ruokasanoihin tutustumista, jännittäviä puheluita, tiedonhakua, onnistumisia ja  virheistä oppimista. Nyt pitäisi taas löytää jonkin uusi suunta minne kulkea.

Mihin sitten pitäisi varautua jos lähtee ulkomaille työssäoppimaan? Oikeastaan kaikkeen, mutta ei liikaa mihinkään. On mahdoton sanoa mitä nuo kuukaudet ulkomailla kenenkin kohdalla tuovat tullessaan. Aika ulkomailla ei tule olemaan pelkkää lomaa, mutta kieltämättä kevät ilman räntämössössä kulkemista tuntuu jonkun verran myös lomalta. Olin jo kouluun hakiessa suunnitellut hakevani ulkomaille tekemään työssäoppimista, mutta lopullisen päätöksen tein vasta varsin myöhään. Ehdin murehtia valmiiksi aikalailla kaiken mahdollisen mikä voisi mennä pieleen, niin että kun lähtö oikeasti tuli ja asiat sujuivatkin varsin mallikkaasti, jäi myös murehdinta melko lailla taka-alalle. Ei aika täällä tietenkään pelkkää ruusuilla tanssimista ole ollut. Välillä on ottanut päähän milloin mikäkin, työt, koulutehtävät, vesisade, mitä tehdä tämän kevään jälkeen. Kaikkien näiden asioiden kanssa olisin kuitenkin varmasti murehtinut jossain vaiheessa Suomessakin.

Suomessa tämän kaltainen ulkoilmaostoskeskus olisi huomattavasti ikävämpi 

Olen viime päivät kierrellyt kaupoissa varsin paljon. En ole suuri shoppailun ystävä. Vaatekaupoissa kierteleminen on ihan kivaa, mutta kun pitäisi oikeasti löytää jotain, muuttuu kierteleminen huomattavasti enemmän pakkopullaksi. Onneksi täällä on varsin viihtyisiä ja suuria ostoskeskuksia, niin olen onnistunut myös löytämään jotain. Ostoskeskuksista uusimpana tuttavuutena myöskin vähän syrjempänä sijaitseva, mutta mukavan kokoinen ja viihtyisä La Maquinista. Vielä muutama päivä jäljellä Barcelonassa, paljon ideoita mitä tehdä, ei ehkä ihan niin paljon aikaa. Saa nähdä mitä kaikkea viimeiset päivät tuovat tullessaan.

Try everything

Lauantaina sain vihdoin toteutettua koko alkuvuoden ajan ajatuksissani olleen suunnitelman lähteä Andorraan. En oikein itsekään ole varma miksi ajatus Andorrasta kiinnosti minua niin paljon. Jossain vaiheessa kevättä, mietin myös vaihtoehtoa yöpyä siellä yhden yön ajan, mutta ajanpuuteen vuoksi olin reissussa vain lauantain ajan. Lähdin liikkeelle aikaisin aamulla ja palasin Barcelonaan kymmenen jälkeen illalla. Tajusin vasta matkalla, että minulla ei tosiaan ollut mukana minkäänlaista karttaa eikä ihan varmaa mielikuvaa siitä mihin suuntaan bussiasemalta pitäisi suunnata. Onneksi kaupunki on melko pieni ja olin selaillut Andorraa google mapsista niin paljon, että liikkuminen sujui melko vaivattomasti.

vähän outo kuva, mutta en ymmärrä miten joku voi asua noissa melkein pystysuoran vuorenrinteen taloissa

Andorrassa ei ole lentokenttää eikä rautateitä, joten jos maahan haluaa päästä julkisilla, on matkustettava bussilla joko Ranskasta tai Espanjasta. Barcelonasta bussimatka kestää yhteydestä riippuen 3-4 tuntia. Andorran virallinen kieli on katalaani. Todellisuudessa maa tuntuu olevan suunnatonta kielten sekamelskaa. Sain Andorrassa palvelua espanjaksi helpommin kuin täällä Barcelonassa ja toisaalta esimerkiksi kaupoissa tuotteiden selostukset saattoivat lukea välillä pelkästään ranskaksi. Englannillakin luultavasti pärjää, itselleni ei osunut tilannetta, että sitä olisi tarvinnut käyttää. Maassa puhutaan jonkin verran portugalia ja syystä tai toisesta monissa kaupoissa ja ravintoloissa tuntui olevan paljon tekstejä myös venäjäksi.

useammistakin Dalín töistä tuttu valuva kello, La Noblesse du Temps veistoksessa aivan Andorra la Vellan keskustassa

Sant Esteven kirkko

Andorra ei kuulu Euroopan unioniin, mutta virallinen rahayksikkö on euro. Andorra on ollut ainakin jossain määrin laskettavissa veroparatiisiksi. Rehellisesti sanottuna en jaksa paneutua asiaan tarpeeksi, mutta siis matkailijan kannalta, shoppailu maassa on edullista. Kaupat ovat auki lähes vuoden jokaisena päivänä ja valikoimaa kaupoissa on asukaslukuun verrattuna reilusti. Erityisesti kosmetiikka, tupakka ja alkoholi tuntuivat edullisten hintojensa takia käyvän kaupaksi vähintään yhtä vauhdikkaasti kuin Itämeren laivoilla. Itse liikuin sekä pääkaupunki Andorra la Vellan että aivan kyljessä olevan Escaldes-Engordanyn kaupungin alueilla.

yksi pääostoskaduista, tämä kuva vielä Andorra la Vellan puolelta, Escaldes-Engordany tästä vähän eteenpäin 

Andorra on myös suosittu luontokohde ja kyllähän nuo Pyreneiden vuoristomaisemat olivat todella vakuuttavia vaikka patikoiminen, lasketteleminen tai muu luontomatkailu eivät pahemmin kiinnostakaan. Ehkä juurikin tuon vuoristoisuutensa takia Andorra la Vella muistutti enemmän jotain keskieurooppalaista kaupunkia. Erikoinen kääpiövaltio, jos joskus tulee mahdollisuus vierailla niin voin kyllä lämpimästi suositella vähintäänkin lyhyttä päiväretkeä.

kuva jää varsin kauas siitä miten vaikuttavilta nuo vuoret näyttivät.

Sunnuntaina pääsin toteuttamaan toisen pitkään haaveissa olleen asian. Queenin keikka, jossa Adam Lambert on solistina. Ainoa American Idolin tuotantokausi, jota olen kunnolla jaksanut katsoa kokonaan, oli se johon Adam Lambert osallistui. Kun joku päättää laulaa koelauluissa Bohemian Rhapsodyn, mennään yleensä metsään ja pahasti, mutta Lambertin tapauksessa se toimi ponnahduslautana Queenin keikkasolistiksi. Pidän Adam Lambertista laulajana, mutta valitettavasti hänen oma tuotantonsa on enimmäkseen turhan mitäänsanomatonta. Saman vuoden syksyllä kävin vanhempieni kanssa Lontoossa katsomassa We Will Rock You -musikaalin ja tykästyin kunnolla myös Queenin musiikin.

tuota joo, ihan kuka tahansa ei tuossa höyhentakissa ja noissa kengissä riehuisi uskottavasti ympäri lavaa

Brian Mayn hiukset ovat niin vaaleat, että varsinkin näissä muutamissa kuvissa näyttää lähinnä villapallerolta

Siitä lähtien kun nämä alkoivat keikkailla yhdessä, olin vähän väliä tutkiskellut vaihtoehtoja lähteä milloin mihinkin katsomaan keikkaa. Suunnitelmat eivät kuitenkaan koskaan toteutuneet. Tuleva Suomen keikka työnnettiin valmistujaisten kanssa samalle päivälle ja jotenkin Kaisaniemen puistossa seisoskelu ei houkutellut ihan niin paljon että olisin ainakaan heti rynnännyt lippuluukulle. Täälläkin päätin keikalle menemisestä aivan tarpeettoman myöhään, mutta sain onneksi lipun ja pääsin näkemään show'n. Keikka on hyvin laskelmoitu. Adam Lambertilla on tilaa revitellä ja ottaa hetkittäin lava täysin haltuun milloin missäkin toistaan omituisemmassa asussa, mutta myös väistyä taka-alalle kun on sen aika. Lambert itsekin keikan aikana mainitsi ettei kukaan ei tule ikinä korvaamaan Freddie Mercurya. Alkuperäisjäsenillä Brian Maylla ja Roger Taylorilla on molemmilla omat tähtihetkensä ja tietenkin keikalla on annettu sopivasti huomiota myös Freddie Mercurylle. Toimiva ja vauhdikas kokonaisuus, joka kannatti nähdä.

Nautitaan, ku vielä pystytään

Pitkissä viikonlopuissa on se hyvä puoli, että vaikka joku päivistä menisi tekemättä erityisemmin mitään, ei se samalla tapaa tunnu hukkaan heitetyltä ajalta kun normaaliviikonloppuna. Euroviisujen kärkikolmikko ei ollut järin suuri yllätys, järjestys ehkä hieman. Omat voittajasuosikkini sijoittuivat aikalailla kärkikolmikon perään. No, ei siitä nyt sen enempää.

Sunnuntaina näin muutamia luokkakavereita. Miinan lisäksi täällä olivat Barcelonaan lomailemaan tulleet Iina ja Erika. Oli kyllä hauska nähdä pitkästä aikaa ja mukava päästä vaihtamaan kuulumisia. Pienimuotoisen kotiväeltä tulleen painostuksen jälkeen, lähdin vielä sunnuntai-iltapäivällä vilkaisemaan mikäli Barçan sittenkin järjestämästä mestaruusparaatista näkisi vielä vilauksen. Tässä vaiheessa kevättä olisi toki pitänyt jo tajuta, että aikataulut eivät ole niin kovin tarkkoja. Kulkue ei ollut edennyt järin nopeasti lähdin kävelemään reittiä toiseen suuntaan ja jonkin aikaa käveltyäni ihmispaljouden seasta paljastui myös se todellinen juhlan aihe. Onpahan tuokin nyt sitten nähty.

ehkä tästä saa näkee edes vähän millainen meininki tuolla oli

Yksi selvimmistä mielikuvista, mitä minulle oli jäänyt Barcelonasta vuosien takaisesta vierailusta, oli käynti Park Güellissa. Osittain sen takia tämän kevään aikana ei ole niin erityinen tarve rynnätä puistoon uudestaan. Yllätyin siitä miten tutulta tuo puisto tuntuikaan, se oli ehkä hieman pienempi kuin olin ajatellut, mutta muuten vastasi hämmentävänkin tarkasti mielikuviani. Itse puiston lisäksi 10-vuotiaana vierailun kohokohtia oli mehujään syöminen. Päätin ryhtyä todella nostalgiseksi ja syödä samanlaisen mehujään myös tällä kertaa. Itse puistoon on ilmainen pääsy, mutta puiston tunnetuimmat monumentit ovat maksullisella alueella. Itse olin liikkeellä alkuillasta ja koska en ollut ostanut lippua ennakkoon jouduin odottelemaan jonkin aikaa ennen kuin pääsin sisään monumenttialueelle. Jälkikäteen ajateltuna tämä oli varsin onnistunut ajankohta, sillä vilkkain aika alkoi juuri mennä ohitse ja valokuviakin pääsi ottamaan hieman vapaammin kun ihan kokoajan joku ei tunkenut eteen.

ei millään tapaa omaperäinen kuva, mutta pakkohan tuommoinen oli ottaa

 näyttääkö teistäkin tutulta? lieneekö ollut inspiraation lähteenä.

ei tuo penkki istuimena mitenkään mukava ole

lisko? lohikäärme? no siinä se nyt kuitenkin on.

Kävin tänään katsomassa Angry Birds elokuvan. Kyllähän se oikeasti hienolta näytti, tarinassa olisi ehkä ollut vielä hieman petrattavaa, mutta kokonaisuutena melko viihdyttävä. Elokuva tarjoaa toki aikuisillekin suunnattuja hauskoja viittauksia, mutta on selvemmin lapsille suunnattu animaatio kuin monet muut viime vuosien hittielokuvista. Elokuvaan valitut biisit olivat tosin jopa hämmentävän kliseisisiä. Tuntuu lähes mahdottomalta ymmärtää, että alle kahden viikon päästä olen takaisin kotona Suomessa.

Hay versos de mí que nadie escuchó

Olevinaan taas puuduttava viikko takana mutta oikeasti ei se nyt niin puuduttava ollut. Kävin sunnuntaina katsomassa Barçan kauden viimeisen kotiottelun, joka oli tällä kertaa paikallisottelu Espanyolia vastaan. Rehellisesti sanottuna oli kyllä harvinaisen tympeä ottelu ja taas kerran mietityttää miten hiljaa yli 90 000 ihmistä voikaan hetkittäin olla. Derbi Barceloní ei missään tapauksessa ole niitä kiihkeimpiä paikallisotteluita, mutta tuo oli jopa odottamattoman laimeaa. Kyllähän siinä on ollut oma viehätyksensä, että Camp Noun kokoinen stadion on vajaan 40 minuutin matkan päässä asunnolta. Erityisesti mestarien liigan otteluiden alla kaupungilla oleva tunnelma ja Ramblalla vastaan tulevat laulavat vieraskannattajat on jotain mihin todella mielellään tottuisi. Paikallisotteluiden tunnelmassa puolestaan Helsinki on Barcelonaan verrattuna täysin ylivoimainen.

nämä kuvat saa stadionin näyttämään jotenkin massiivisemmalta kuin miltä se oikeasti tuntuu

Koko kevään ajan on ollut suunnitelmissa käydä katsomassa myös koripalloa, mutta se on jotenkin vain syystä tai toisesta vähän jäänyt. Keskiviikkona sain sitten ryhdistäydyttyä ja lähdin kohti FC Barcelonan sisäurheiluhallia, Palau Blaugranaa, joka sijaitsee aivan Camp Noun vieressä. Innostukseni vihdoin lähteä oli vierasjoukkue Gran Canariassa pelaava Sasu Salin, joka tosin oli keskiviikon ottelussa ainoastaan katsojan roolissa. Tulipa nyt kuitenkin lähdettyä. Koripallokin on oikeasti viihdyttävää katsottavaa ja vähän jopa harmittaa, että ei oikein ole aikaa katsoa enemmän.

kameran akku oli päässyt loppumaan niin korismatsista vähän pikselimössöisempi kuva

Lisäksi viikkoon on mahtunut melkein yliannostuksen verran euroviisujen kuuntelua ja katselua. Onnistuin itse veikkaamaan semifinaalien jatkoon menijät hämmentävän hyvin oikein. En sitten tiedä johtuuko tuo enemmän omasta melkein 15 vuoden Euroviisujen katselukokemuksesta vai siitä, että yllätyksiä ei erityisemmin tullut. Voittajaa en lähde veikkaamaan. Tai siis kun on omat toiveet siinä mitkä maat näkisi ihan mielellään voittamassa ja samaan aikaan tieto siitä, että suurimmat ennakkosuosikit ovat niitä joita ei välttämättä niin mielellään näkisi voittamassa. Huomenna siis, tämän nykyisin vähemmän salaisen paheeni, Euroviisujen finaali. Maanantai on täällä vapaa, joten edessä on pitkä viikonloppu. Pari luokkakaveria on tulossa käymään Barcelonassa, joten varmaan myös jonkunlaista tapaamista luvassa. Lisäksi mahdollisesti luvassa Barçan mestaruusjuhlat, joita he eivät tosin ainakaan millään jättikulkueella juhli, vaikka voittaisivatkin. Ensi viikolla sitten varmaan vihdoin turistinleikkimisen loppukirin pariin.

Right now you're following your dreams

Mitäs kaikkea sitä onkaan ehtinyt tapahtua sitten viime postauksen. Kävin vaihteeksi elokuvissa. Hassua, että ehdin itsekin hetken uskoa, että tuo kolme elokuvaa samalla viikolla olisi jotenkin erityisen paljon. Toki se on lähes tuplasti yhtä usein kuin keskivero suomalainen käy vuosittain elokuvissa, mutta itselläni on parhaimmillaan (tai pahimmillaan) tullut joskus käytyä katsomassa 3 elokuvaa päivässä. Sunnuntai aamupäivällä oli siis Captain America: Civil War elokuvan vuoro. Sekä Marvelin että DC Comicsin sarjakuvasankarit seikkailevat valkokankaalla lähes tauotta ja tulevat suunnitelmien mukaan seikkailemaan siellä vielä monia vuosia tästä eteenpäin. Olen jo useamman edellisen Marvel elokuvan ilmestyessä harkinnut sen väliin jättämistä, mutta kerta toisensa salista poistumisen jälkeen on taas positiivisesti yllättynyt elokuvan viihdyttävyydestä. DC Comicsin elokuvat tulevat huomattavasti todennäköisemmin jäämään väliin, lukuun ottamatta loppukesästä ilmestyvää pahiksiin keskittyvää Suicide Squadia.

Palataan elokuvahölinän jälkeen takaisin oikeaan elämään. Työssäoppimista ohjaava opettajani pääsi käymään täällä paikanpäällä vetämässä arviointikeskustelut läpi. Kaikki arvosanat on nyt siis annettu ja pystyn olemaan niihin tyytyväinen. Kokonaisuudessa olen pärjännyt hyvin ja olimme samoilla linjoilla asioista joissa minulla on vielä parantamisen varaa. Työssäoppimista on jäljellä nyt kolme viikkoa. Täytyy kyllä myöntää, että paljoa pidempään, ainakaan ilman taukoa, ei enää jaksaisi. Alkuvuoteen on mahtunut niin paljon kaikenlaista uutta ja ihmeellistä. Kun on pitänyt käydä töissä ja leikkiä turistia yhtä aikaa nyt tasan neljän kuukauden ajan, alkaa kesäloma tosiaan tulla tarpeeseen. Itselläni on ties miten pitkään ollut haaveena päästä ulkomaille pidemmäksi aikaa, ensin haaveena oli päästä Iso-Britanniaan, sittemmin Espanjaan. Päädyin Barcelonaan, joka on toki virallisesti Espanjassa, mutta katalonialaisuus on kaupungissa vahvasti esillä ja on erottuu melko lailla siitä periespanjalaisuudesta. On ihan kivaa palata kesäksi Suomeen, mutta se mitä tapahtuu kesän jälkeen, on edelleen varsin epäselvää. Nuuskamuikkusen "etelään talvea pakoon" taktiikassa oli paljon hyvää. Teltassa asumista ei ole aikomuksissa aloittaa, mutta pidän kyllä silmät ja korvat auki tulevaisuuden mahdollisuuksista lähteä Suomen talvea pakoon.

Cascada suihkulähde on puiston tunnetuimpia maamerkkejä, tosin nyt se oli huollossa.

Sain kuluneella viikolla vihdoin aikaiseksi mennä myös Ciutadella puistoon haahuilemaan. Olen monesti kulkenut ohi ja käynyt vähän laitamilla pällisetelemässä. En ole erityisen luonnossa liikkuvia ihmisiä ja nämä kivat siistit kaupunkipuistot riittävät itselleni oikein hyvin. Ciutadellan puistoalue ei ole mitenkään erityisen suuri, sillä puiston alueella on myös luonnontieteellinen museo, Kataloninan parlamentti sekä Barcelonan eläintarha. Tämän kokoisessa kaupungissa on tavallaan harmi, että puisto ei ole sen isompi. Toisaalta useiden kilometrien hiekkarannat luultavasti melkolailla vähentävät ihmisten puistohengailun tarvetta.

vesi mukaanlukien varsin vihreää maisemaa

Vielä on melko paljon ajatuksia mitä haluaisi vielä tehdä ennen Suomeen palaamista ja tuntuu hieman siltä, että aika loppuu kesken. Alkuvuoden löysäily meinaa alkaa kaduttamaan, mutta toisaalta silloin päivät olivat huomattavasti lyhempiä ja viileämpiä, että ei kaikkia juttuja olisi silloin edes viitsinyt tehdä. Edelleen suunnitelmien toteuttaminen on varsin laiskaa ja luultavasti sitten viimeiset päivät juoksentelen taas ympäriinsä pää kolmantena jalkana aivan kuin joku ylitehokkaasti reissaava turisti.

Ensi viikolla on Euroviisut ja kuluneella viikolla olen yrittänyt viimeistään päästä kärryille siitä, mitä kaikkia biisejä siellä tänä vuonna onkaan mukana. Euroviisujen seuraamiseni on vuosien aikana ollut melko vaihtelevaa. Joinain vuosina en ole pahemmin kuunnellut kappaleita etukäteen, kun taas viime vuonna kaikki oli kuunneltu varmaan 20 kertaan läpi ennen lähtöä Wieniin, jossa olimme Mintun kanssa katsomassa viisuja livenä. Tämän tekstin otsikko on lainattu Espanjan tämän vuoden viisusta. Se taisi olla yksi ensimmäisenä valituista kappaleista tämän vuoden kisaan, mutta ei siitä huolimatta ole silti alkanut vielä kyllästyttämään. Kappaleella on hyvät mahdollisuudet pärjätä, mutta tämäkään kappale ei ehkä kuitenkaan ole se, joka toisi voiton Espanjaan. Mielenkiinnolla ensi viikkoa ja loppukuuta odotellen.

Täällä mä vielä oon

Koulutehtäväputken perään teki mieli vain olla tekemättä ja ajattelematta yhtään mitään. Se ei tietenkään ollut mahdollista, joten elokuvissa käyminen sai toimia ajatusten nollaajana. Keskiviikkona kävin katsomassa Viidakkokirjan, päivitetty ja synkempi versio 1967 vuoden Disney-klassikosta. Elokuva on visuaalisesti tyylikäs, ensimmäisestä elokuvarooliaan tekevä Neel Sethi onnistuu hyvin roolissaan Mowglina, kun tähän lisätään vielä hyvin toimivat nimekkäät näyttelijät eläinhahmojen ääninä sekä pari rakastettua laulua alkuperäisestä elokuvasta, niin voisi sanoa että kokonaisuus on varsin hyvin toimiva viihdekokonaisuus. Torstaina oli vuorossa varsin erilainen elokuva, Room. Emma Donoghuen saman nimiseen kirjaan perustuva elokuva, joka ei tosiaan ole ihan kevyimmästä päästä olevaa katsottavaa. Hirveästi elokuvasta ei halua sanoa etukäteen, mutta elokuva siis kertoo 5-vuotiaasta pojasta, joka on koko ikänsä asunut äitinsä kanssa vankeudessa, huoneessa. Elokuvat olivat todella erilaisia keskenään, mutta kummatkin elokuvat saivat kyllä hyvin ajatuksia siirrettyä arjesta pois.

Lauantaina pääsin yhden työkaverini kanssa osallistumaan Fam tripille, joka on siis matkatoimistotyöntekijöille järjestettävä matka/retki, jossa on tarkoitus tutustua tarjolla oleviin palveluihin ikään kuin asiakkaan roolissa. Ei nyt ehkä ollut selkein tai tarkin selitys, mutta jotain tuon suuntaista kuitenkin. Lähdimme siis aamupäivällä (toki reilusti aikataulusta myöhässä) Taxi boatilla kohti Vilanova i la Geltrúa ja Sitgesiä, kaupunkeja jotka sijaitsevat noin nelisenkymmenen kilometrin päässä Barcelonasta lounaaseen. Sää ei ollut kovinkaan kaunis ja venematka kesti hieman sateisessa säässä ja varsin aallokkoisessa meressä selvästi suunniteltua pidempään ja matkan jälkeen maihin pääseminen tuntui varsin hyvältä. Kirkkaalla säällä tuo veneajelu olisi varmasti ollut mukavampi kokemus.

aivan loppumatkasta sää muuttui kirkkaammaksi, meri tyynemmäksi ja samalla myös matkanteko mukavammaksi

Vilanova i la Geltrússa pääsimme tutustumaan La Daurada Beach clubin tiloihin ja paikallinen Drum Beat -rumpuryhmä esiintyi meille lyhyesti. Koska olimme aikataulusta jonkin verran myöhässä, jatkoimme melko pian matkaa Sitgesiin. Siellä menimme Antemare hotelliin, jossa pääsimmekin Cheap Filmsin johdolla tekemään Dracula elokuvaa. Tämän aktiviteetin aikana pukeuduimme kaikki joksikin hahmoksi ja kuvasimme reilun 10 kohtauksen Dracula elokuvan, jokainen kohtaus yhdellä otolla. Sanomattakin lienee selvää, että kummallisissa asuissa heiluminen ja liioitellut eleet saivat aikaan hyvät naurut kaikissa osallistujissa. Elokuvan tekemisen jälkeen nautimme hotellilla tapastyyppisen lounastarjoilun ja sen jälkeen palasimme takaisin Barcelonaan, tosin alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen veneen sijasta bussilla.

Kaiken kaikkiaan päivä oli hauska, mielenkiintoinen, hyväntuulinen ja opettavainen kokemus. Vaikka retki ei varsinainen työpäivä ollutkaan koin sen osaksi työssäoppimista, sillä se tutustutti palveluihin jotka olisivat muuten jääneet itseltäni huomaamatta ja koko päivä olisi toki jäänyt kokematta jos olisin tehnyt työssäoppimiseni jossain muualla. Retken järjestäjänä toimi Sitgesissä toimiva tapahtumia järjestävä Fun-Acció yritys. Aivan retken aluksi jotkin esittelyistä tapahtuivat katalaaniksi, kunnes vieressäni istunut nainen kysyi ja huomautti, että kaikki eivät sitä ymmärrä. En ole aivan varma vaihtoivatko järjestäjät katalaanin puhumisen espanjaan ainoastaan sen takia, että minä en ymmärtänyt katalaania. On jollain tapaa hyvin koomista, jos minä tosiaan olin ainoa syy tähän kielenvaihdokseen.

 maisemaa Sitgesin rantakadulta, palmuista voi nähdä että tuuli oli varsin reipas

Tuli ehkä kirjoitettua tarpeettoman mainostava teksti, mutta tuollaisen päivän jälkeen tuntuu jotenkin vaikealta ja typerältä olla mainitsematta nimeltä mitään päivän järjestelyihin osallistuneita tahoja. Maanantaina on edessä näyttö. Paluulento takaisin Suomeen on tasan kuukauden päästä. Hämmentävän nopeasti tämä aika on mennyt. Pakko vielä loppuun hehkuttaa tämän tekstin otsikon takana olevaa bändiä. Younghearted, suloista ja hyväntuulista suomalaista indiepopia, yhtyeen debyyttialbumi julkaistiin perjantaina, kannattaa kuunnella.